Qvantenit Suomen sodassa
Lapuan taistelun hetkeksi tauottua luutnantti Jost von Qvanten katsoi ympärilleen ja näki veljensä vänrikki Henrik von Qvantenin makaavan pitkällään ojassa. Vihollisen kuula oli tunkeutunut kaulan lävitse ja tappanut hänet välittömästi.
Aatelisen von Qvanten-suvun kuusi miestä osallistui Suomen sotaan vuonna 1808-1809. Nuori Adolf Johan ilmoittautui katselmukseen, mutta alaikäisenä hänet merkittiin ruotuun kasvamaan ja keräämään virkavuosia. Sen sijaan suvun muut miehet Henrik Gustaf, Jost Joakim, Carl Gustaf, Johan Edvard ja Sven taistelivat monilla paikkakunnilla Suomen puolesta venäläisiä vastaan.
Suomen sodan alkaminen vuonna 1808 liittyy poliittisen ja sotilaallisen tilanteen kehittymiseen 1700-luvun loppupuolen Euroopassa. Ruotsin Pietarin lähettiläs vapaaherra von Stedingk lähetti tammikuun lopulla 1808 Tukholmaan varoituksen, että Venäjän hyökkäys voi alkaa parin viikon kuluessa. Venäläisten hyökkäys alkoi 21.2. Uudellamaalla ja 28.2. Savossa. Sodankäyntiä voi yksinkertaistaen kuvata toteamalla, että kun venäläiset hyökkäsivät, niin ruotsalaiset perääntyivät.
Taistelu 21.2.1808 Uudellamaalla ja Sven von Qvanten
Suvussa säilyneen perimätiedon mukaan 21-vuotias Sven von Qvanten osallistui sodan ensimmäiseen taisteluun 21.2.1808 ja haavoittui kuolettavasti samassa taistelussa. Hänen osallistumisestaan sotaan, kuolemastaan tai hautaamisestaan ei ole säilynyt mitään kirjallista tietoa. Sven von Qvanten syntyi 30.4.1787 Kuhmalahden Noksioisissa. Vanhemmat olivat Noksioisten Aakkulan Hukkilan torpan torppari Carl Adolph von Qvanten ja Anna Ericsdotter. Svenin kohdalla on Kuhmalahden rippikirjassa maininta ehtoollisella käynnistä 1807.
Siikajoen taistelu 18.4.1808
Johan Edvard von Qvanten syntyi Kangasalan Eskolassa 26.12.1795. Vanhemmat olivat kapteeni Jost Joakim Fredrik Adolf von Qvanten ja Fredrika Johanna Uggla. Johan Edvard oli vapaaehtoisena Porin rykmentissä ja varusmestarina (rustmästare) 16.9.1806. Vänrikki Johan Edvard von Qvanten osallistui Suomen sotaan Siikajoella, Lapualla ja Oravaisissa ja jäi vangiksi Vaasassa. Kapteeni Johan Edvard von Qvanten vihittiin 9.3.1826 Porissa Carolina Fredrika von Kothenin kanssa, joka oli majuri Gustav Constantin von Kothenin ja Gustava Maria Weissman von Weissensteinin tytär. Kapteeni Johan Edvard von Qvanten kuoli 49-vuotiaana 19.7.1844 Helsingissä sydänkohtaukseen. Häntä kaipaamaan jäivät vaimo ja poika.
Alla Johan Edvard von Qvanten Porin läänin jalkaväkirykmentin värväysluettelossa 1808
Lapuan taistelu 14.7.1808
33-vuotias vänrikki Henrik Gustaf von Qvanten osallistui Suomen sotaan Porin rykmentin ensimmäisen majurin komppanian luutnantin tehtävässä. Hän osallistui taisteluihin Salossa, Siikajoella ja Lapualla. Henrik Gustaf von Qvanten kaatui Lapuan taistelussa 14.7.1808 kuoliaaksi ammuttuna (dödskjuten). Henrik Gustaf von Qvanten syntyi 8.11.1775 Sahalahdella Haapaniemen säterissä. Vanhemmat olivat luutnantti Henrik Adolf von Qvanten ja Charlotta Sofia Uggla. Henrik värväytyi 15-vuotiaana 1.6.1790 Porin rykmenttiin kersantiksi, nimitettiin pataljoonan adjutantiksi 3.8.1791 ja ylennettiin vänrikiksi 26.10.1796. Hänet komennettiin Pommeriin 1807, missä hän haavoittui rintaan.
Alla kuva öljymaalauksesta Henrik Gustaf von Qvanten s. 1775 ja kuollut taistelussa 1808
Nummijärven taistelu 28.8.1808
37-vuotias luutnantti Jost von Qvanten osallistui Suomen sotaan ja haavoittui vaikeasti oikeaan jalkaan Nummijärven taistelussa 28.8.1808. Jost Joakim Fredrik Adolf von Qvanten syntyi 27.1.1771 Sahalahden Haapaniemen säterissä. Vanhemmat olivat luutnantti Henrik Adolf von Qvanten ja Charlotta Sofia Uggla. Nuori Jost von Qvanten kirjoittautui sotapalveluun vuonna 1778, oli Ruotsin kamarikollegion kirjuri vuonna 1785, toimi Södermanlandin Carl-herttuan (myöhemmin kuningas Carl XIII) hovimiehenä, oli Porin rykmentin kersantti vuonna 1788, adjutantti vuonna 1789, vänrikki vuonna 1790, esikunta-adjutantti vuonna 1791, luutnantti vuonna 1796 ja erosi kapteenina vuonna 1810. Hän osallistui Kustaan sotaan vuosina 1788-90, Pommerin sotaan vuonna 1807 ja Suomen sotaan vuonna 1808.
Kapteeni Jost von Qvanten toimi upseeriuransa jälkeen Suomen Pankin eli Venäjän keisarin vuonna 1811 perustaman Waihetus - Laina ja Depositioni Contorin virassa. Hänet nimitettiin 4.8.1812 Contorin Kassööriksi ja 14.5.1821 toiseksi Kamreeriksi. Kapteeni Jost von Qvanten kuoli 52-vuotiaana Helsingissä kuumeeseen 1.7.1822.
Alla kuva Jost Joakim von Qvanten
Oravaisten taistelu 14.9.1808
27-vuotias Carl Gustaf von Qvanten osallistui Suomen sotaan ja haavoittui Oravaisten taistelussa 14.9. 1808. Carl Gustaf von Qvanten oli syntynyt 5.5.1781 Kuhmalahden Isopennossa. Vanhemmat olivat kornetti Otto Ludvig von Qvanten ja Anna Feirich. Carl Gustaf liittyi 19-vuotiaana vapaaehtoisena Porin rykmenttiin 26.3.1800, toimi lippumiehenä Adlercreutzin rykmentissä 21.11.1803, osallistui Suomen sotaan 1808, ylennettiin kersantiksi 30.10.1812 Hämeen läänin jalkaväkirykmentissä, ylennettiin vääpeliksi (fältfäbel) 24.3.1814 ja vääpeliksi (fanjunkare) 13.10.1815.
Adolf Johan von Qvanten
Nuori Adolf Johan von Qvanten oli 11-vuotiaana 11.12.1806 ilmoittautunut Porin jalkaväkirykmentin everstiluutnantin komppanian katselmukseen. Hänet merkittiin armeijan kirjoihin, mutta siirrettiin alaikäisenä (såsom minderårig) 1.1.1807 päätöksellä ruotuun 352/96 Nupala kasvamaan ja keräämään virkavuosia.
Alla merkintä 8-vuotiaan Adolf Johan von Qvantenin katselmuksesta ja siirrosta ruodun reserviin.
Rauhansopimus allekirjoitettiin 17.9.1809. Ruotsi menetti valtakunnan itäpuoliskon. Käytännössä se merkitsi sitä, että kolmasosa maan alueesta ja neljäsosa väestöstä katosi yhdellä iskulla pois. Yli 600 vuotta kestänyt yhteenkuuluvuus oli ohitse. Haminan rauha vahvisti lopullisesti Ruotsin tappion ja Suomen menetyksen.