Huom. artikkeli on keskeneräinen

Qvantenburg

Sahalahdella 1730-luvulla syntyneen Carl Jacob von Qvantenin elämänuraa voi pitää hyvin poikkeuksellisena. Hänet otettiin kymmenvuotiaana paašikoulutukseen Tukholman hoviin, mistä hän täysi-ikäisenä siirtyi upseeriksi Skoonen eteläiseen ratsuväkirykmenttiin. Hänen sotilasuransa kesti lähes kaksikymmentä vuotta, mistä ajasta puolet hän palveli ulkomailla Ranskassa ja Saksassa osallistuen useisiin taisteluihin. Sotilaspalvelun jälkeen ritari ja eversti Carl Jacob von Qvanten osti Etelä-Ruotsista vanhan aatelisomistuksessa olleen suuren rälssisäterin. Hän muutti tilan testamentilla Qvantenburgin fideikomissiksi, joka säilyi suvun omistuksessa aina 1920-luvulle asti.

Carl Jacobin lapsuus

Carl Jacob syntyi 30. kesäkuuta 1734 Sahalahden Haapaniemessä. Hänen isänsä oli Uudenmaan Rakuunarykmentin kapteeni Fredrik von Qvanten ja äiti  Elisabeth von Wallvijk. 

Den 30. Juni föddes Wälborne Herr Lieutnant Friedrich von Qvantens son Carl-Jacob, och blef  Christdöpt den 2. Julij.  Sahalahden seurakunnan syntyneiden kirja vuodelta 1734.

Carl Jacob von Qvanten oli neljännen polven Qvanten.  

• Suvun kantaisä ratsumestari Jost von Qvanten, syntynyt 1608 Livinmaalla
• Jostin poika Henrik Johan von Qvanten, syntynyt 1651 Sahalahden Haapaniemessä
• Jostin pojanpoika Fredrik von Qvanten, syntynyt 1699 Sahalahden Haapaniemessä
• Jostin pojanpojanpoika Carl Jacob von Qvanten syntynyt 1734 Sahalahden Haapaniemessä

Carl Jacobin isä Fredrik von Qvanten oli perinyt Haapaniemen kartanon Sahalahdella, mutta hän ei upseerina asunut kartanossa, vaan antoi sen vuokralle.

Sotilaana Fredrik von Qvanten asui luutnantin virkatalossa Huittisten Karhiniemen Untossa 6.11.1730 - 3.7.1742 ja kapteeniluutnantin virkatalossa Lohjan Vappulan Kousassa 3.7.1742-19.12.1743.  

Kapteeni Fredrik von Qvanten hukkui heikkoihin jäihin Tukholman lasiruukin edustalla 19.12.1743.  Hänen hukkumisestaan tai hautaamisestaan en ole löytänyt mitään tietoja.  Pidän hukkumista työtehtävässä sattuneena onnettomuutena. 

Vain kaksi kuukautta ennen hukkumistaan 3. lokakuuta 1743 kapteeni Fredrik von Qvanten oli ollut pitämässä katselmusta Uudenmaan ja Hämeen Läänin Rakuunarykmentille Tenholassa ja Fastarbyn kartanossa.  Alla kuva katselmuspöytäkirjasta.

Puolitoista vuotta isän kuoleman jälkeen kymmenvuotiaan Carl Jacob von Qvantenin elämä muuttui.  Hänet otettiin Tukholmaan kuninkaan hoviin koulutettavaksi paašiksi.  

Alla on osasuurennos 9. toukokuuta 1745 allekirjoitetusta esityksestä, missä valtaneuvos, marsalkka, eversti ja vapaaherra Samuel Åkerhielm esittää kuninkaalle, että välbördig Carl Jacob von Qvanten otetaan hoviin paašiksi toistaiseksi sisältäen vapaan ylöspidon ja vaatetuksen, mutta ilman palkkaa.  

Ruotsin akateemisen sanakirjan mukaan sana page  tarkoittaa  hovissa koulutuksessa olevaa aatelista nuorta poikaa.  Suomen kotimaisten kielten keskukselta saamani vastauksen mukaan ruotsinkielinen sana page käänetään suomeksi sanalla paaši. 

Kuningas Kustaa III vahvistaman järjestyssäännön mukaan paašipalvelus oli alunperin tarkoitettu vähävaraisille aatelisille nuorille pojille turvaamaan heidän kasvatuksensa ja koulutuksensa.  Käytännössä paašipalvelukseen kuitenkin pääsi vain aateliston ylimpään arvoon kuuluvien kreivillisten ja vapaaherrallisten sukujen perheiden poikia.  

Hovin koulutuksessa olevia paašeja oli 12. Vuosittain otettiin yksi tai kaksi kymmenvuotiasta aatelista poikaa  hovin koulutukseen ja kasvatukseen. Koulutus kesti kaksikymmenvuotiaaksi asti. Viimeisenä koulutusvuonna, noin 19-vuotiaana,  yksi parhaimmista paašeista saatettiin nimittää kuninkaan henkilökohtaiseksi kamaripalvelijaksi (kammarpage). 

Paašikoulutus hovissa

Pedagogiikan professori Wilhelm Sjöstrand selvitti väitöstutkimuksessaan perusteellisesti sotilasopetuksen syntyä ja kehitystä Ruotsissa ja kirjoitti paašien opetuksesta osana sotilaskasvatusta. 

1500-luvun hoviväkeä koskevissa kirjoituksissa mainitaan "småsvenner".  Kustaa II ajalta tavataan nimike "Edelknaben" tai  drängar". Paašinimitys vakiintui vasta 1630-luvulla. Lukumäärä vakiintui noin kymmeneksi. Jatkossa lukumäärä lisääntyi ja oli kuningatar Kristiinan aikana enimmillään jopa kolmekymmentä kamari-, talli- ja keittöpaašia. Kruunusta luopumisen jälkeen paašien lukumäärä palasi entiseen. Hovi sai seuraavina vuosikymmeninä varat vain kahdentoista paašin palkkaukseen. Käytännössä jotkut paašit saivat puolta palkkaa tai otettiin palvelukseen kokonaan ilman palkkaa kuten Carl Jacob von Qvanten. Vapauden ajan alussa tavallisia paašeja oli kaksitoista ja lisäksi oli yksi kamaripapalvelija (kammarpage). 

1600-luvun puolenvälin ja 1700-luvun lopun välillä hovin palveluksessa oli yhteensä noin 400 paašia. Vuosittain otettiin vain 1-2 uutta kymmenvuotiasta paašikoulutukseen. Sotilasuran ja paašikoulutuksen välillä oli hyvin voimakas yhteys. Sota-aikoina lukuisat paašit olivat kuninkaan mukana taisteluissa. Näin tapahtui Karl IX kahakoissa Puolassa ja Kustaa II Adolfin henkipaaši haavoittui kuolettavasti sankarikuninkaan viimeisessä taistelussa Lützenissä. Sjöstrand kirjoittaa paašien opettajakunnasta. Vapauden ajalla hovissa oli esim. hovimestari sekä opettajat piirustusta, linnoitustaitoa, ranskan puhumista ja kirjoittamista, miekkailua ja tanssia varten. Pitkä ja monilukuinen lista opettajia on listattu hänen kirjoituksessaan.

Kokonaisvaikutelma opettajakunnasta on erittäin hyvä, kirjoittaa Sjöstrand. Paašien opetta-jilla ja hovimestareilla oli takanaan korkeatasoiset opinnot ja laaja kulttuurinen kokemus. Kielten opettajat puhuivat opetettavaa kieltä äidinkielenään. 

Hovimarsalkan tehtäviin sisällytettiin vuoden 1697 työohjeissa lukuisia määräyksiä paašien ohjauksesta ja koulutuksesta. Paašien koulutuksessa piti ohjata heitä kasvamaan taitaviksi jo-kapäiväisissä elämäntilanteissa ja erityisesti niissä tehtävissä, mitkä liittyvät tulevaan ammat-tiin. Kaikkien täytyi saada opetusta kristinuskossa, latinan ja muiden hyödyllisten kielten tai-dossa, isänmaan historiassa sekä laeista ja asetuksista. Oppitunnit tuli jakaa ja rytmittää siten, että he voivat osallistua tanssi- ja miekkailutunneille sekä iän karttuessa omistautua linnoitus-taitoihin ja tykistöoppiin.

Paašihovimestari Sven Gestrin teki vuonna 1717 esityksen paašien työn ja opetuksen jaottelusta ja Nicodemus Tessin antoi 27. huhtikuuta vuonna 1719 ohjeen paasihovimestarille.

Paašien informaattori ja hovimestari Clemens Eurenius antoi vuonna 1751 esityksen luentojen ja opetuksen jakautumisesta, mitä jakoa sitten noudatettiin aina 1700-luvun lopulle asti. Paasien hovimestari Brodd edellytti, että upseerin uralle haluavalle paašille tulee antaa opetusta kristinuskosta, teologiasta, Ruotsin historiasta ja maantiedosta, Euroopan valtioiden historiasta ja maantiedosta, geometriasta, trigonometriasta, aritmetiikasta, neliö- ja kuutiolaskennasta, algebrasta, ranskan kielestä, linnoitus- ja kenttäpiirustuksesta, miekkailusta ja tanssista. Mainittu oppiaineiden määrä antaa hyvän kuvan siitä, miten monipuolista ja korkealuokkaista opetusta paašeille tuona aikana haluttiin antaa.

Vasemmalla paašin paita 1600-luvulta ja oikealla tallipaasin liivi 1700-luvulta

Paašin opetusta oli kuutena päivänä viikossa ja päivittäinen ohjelma oli varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Nuorimmat paašit olivat 10 ja vanhimmat 20 vuoden ikäisiä. Tämän vuoksi opetus ja kasvatus oli ryhmitelty paašien iän ja edistymisen mukaan. Joka aamu kello kuuden ja seitsemän välillä Paasihovimestari rukoili kaikkien paašien kanssa ja luki kappaleen pyhästä Raamatusta, minkä sisällön hän sitten tarvittaessa paašeille selvensi. Perjantaisin saarnan jälkeen kaikki paašit auttoivat ruuan tarjoilemisessa. Kun ruoka piti kantaa kuninkaalliseen pöytään, piti kaikkien paašien olla keittiössä paikalla ja viedä ruokasaliin se astia mikä hänelle oli määrätty. Sitten kuin kuningas oli syönyt ja ruoka noudettu kuninkaan pöydästä, menivät paašit hiljaisuuden vallitessa huoneisiinsa, missä he söivät ruuan Hovimestarinsa kanssa.

Vuoden 1719 säännöstö sisälsi ohjeita mm paašien valvonnasta. Jos paaši oli saanut erillisen luvan käydä asioilla kaupungilla, piti hänen palata asuntoonsa viimeistään kello 6 iltapäivällä. Paašien opiskelua ja edistymistä seurattiin säännöllisesti. Vuoden 1719 ohjeen mukaan paašien ahkeruutta ja edistymistä arvioitiin neljä kertaa vuodessa. Hovimarsalkan läsnä ollessa piti hovitarkastajan tarkkaan kirjata ylös jokaisen paašin edistyminen ja verrata sitä edellisen tarkastuksen merkintöihin.

Paašit kuuluivat poikkeuksetta valtakunnan ylimpään säätyyn ja enemmistö heistä hakeutui puolustuslaitoksen palvelukseen. Lukuisissa tapauksissa ruotsalainen kenraalikunta on palkattu niiden joukosta, jotka ovat aiemmin palvelleet hovissa paašina. Ja enemmän kuin joka kolmas paaši eteni urallaan pidemmälle kuin komppaniaupseeri.

Carl Jacob von Qvantenin elämä paašina oli edellä kuvatun kaltaista. Hän oli 10 vuotta paašina ja viimeisen vuoden kuningas Adolf Fredrikin henkilökohtaisena kamaripalvelijana. Kymmenen vuoden opetuksen ja palvelun jälkeen elämä hovissa oli Carl Jacobille tuttua ja antoi hänelle mahdollisuuden solmia uusia yhteyksiä, mitkä varmasti olivat tarpeellisia tulevissa tehtävissä.

Alla ote Nicodemus Tessinin 27.4.1719 Tukholmassa kirjoittamasta ohjeesta liittyen paašien koulutukseen.

Sotilasura 

Carl Jacob von Qvanten nimitettiin 11.10.1755 Skånen eteläisen ratsuväkirykmentin adjutantiksi. Seuraavana vuonna hän sai ranskan kielen hallitsevana luvan lähteä sotilaspalvelukseen Ranskaan missä hän palveli 1757 luutnanttina Royal Polognen rykmentissä ja 1759 marsalkka ja herttua Victor Francois de Broglien adjutanttina. Carl Jacob von Qvanten palasi takaisin Ruotsiin ja hänet nimitettiin 27.3.1759 Skånen eteläisen ratsuväkirykmentin kornetiksi ja 21.7.1760 luutnantiksi. Hänet nimitettiin 25.1.1763 majuriksi Saksan Braunschweigin Herttuan ratsuväkikaartiin ja 1763 everstiluutnantiksi. Hänet ylennettiin 1771 Ranskan armeijan everstiksi. Carl Jacob von Qvanten erosi 18 palvelusvuoden jälkeen 31.3.1773 Ruotsin armeijan palveluksesta. Carl Jacob von Qvanten osallistui seitsenvuotiseen sotaan ja Rossbachin taisteluun 1757, hänet vangittiin 1758 ja vapautettiin vankeinvaihdon yhteydessä 1759. Lisäksi hän palveli seitsenvuotisessa sodassa 1762 Braunschweigin Herttua Ferdinandin adjutanttina. Carl Jacob von Qvanten lyötiin ruotsalaisen Svärdsordenin ritariksi 23.11.1761 ja hänet hyväksyttiin ranskalaisen Royal France Order Plemér-järjestön jäseneksi.t

Herttua Victor Francois duc de Broglien 26.9.1760 Kasselissa myöntämä passi luutnantti Carl Jacob von Qvantenille

Alla olevassa kuvassa on Ritari ja eversti Carl Jacob von Qvanten kaulassa Riddaren av Svärds Ordenin (RSO) kaulanauha ja mitali.  

Säteritilan osto

Muutama vuosi vakinaisesta sotilaspalvelusta eroamisen jälkeen ritari ja eversti Carl Jacob von Qvanten osti Kambol-nimisen vanhan rälssisäterin Etelä-Ruotsista. Kambol sijaitsee Vänernjärven lounaispuolella Dalbergsåjoen suulla. Tila oli ollut parin sadan vuoden ajan eri aatelissukujen omistuksessa. Näitä olivat Tre Rosor, Posse, Papegoja, Lejonsköld, Segerfelt ja Cronhielm.

Asiakirjojen mukaan Kambolin säteritilan omistaja, everstiluutnantti ritari ja kreivi Carl Cronhielm Gustafsson, oli kuollut 1759. Hänen kuolinpesänsä oli joutunut suuriin taloudellisiin vaikeuksiin eikä pystynyt maksamaan erääntyneiden velkojen lyhennyksiä eikä korkoja. Pankki ja velkojat edellyttivät huutokauppaa, mikä toteutettiin 11.1.1776. Useiden neuvotteluiden ja monivaiheisten maksu- ja rahoitusjärjestelyiden tuloksena ritari ja eversti Carl Jacob von Qvanten osti Kambolin rälssisäterin. Kauppakirja allekirjoitettiin 13.7.1776 ja Sundalin käräjäoikeuden päätös lainhuudosta ja tuomiokirjasta annettiin 5.11.1776.

Ennen aatelisomistusta Kambol oli ollut osa Dalaborgin suurta kuninkaankartanoa. Hallitsijoilla oli 1300-luvulta alkaen ollut suunnitelmia perustaa alueelle puolustuslinnoitus ja kaupunki. Läheinen raja Norjaan ja Tanskaan oli toistuvasti aiheuttanut alueella kahakoita. Tästä johtuen Kambolin rälssisäteriin oli alusta alkaen kuulunut parikymmentä itsenäistä isoa tilaa torppineen ja muine maa-alueineen. Ote lainhuutopöytäkirjasta selventää asiaa:

Säteriet Kambol innehåller enligt 1776 års lagfartsprokollet många fastigheter: Kambol 1 mt med avhyste Hallebo utjord, skattefrälsehemmanen Nygård 1 mt, Klöfven 1 mt, Espesäter ½ mt, Bregård ½ mt och Lånstorp 7/8 mt jämte skattefrälsehemmanen Gaseberg ½ mt, Norra Ödetorp ¼ mt, Norra Ödetorp södre ¼ mt, Slåttsbacken 1/8 mt, Näs 1 mt, Jakobsyn 1 mt, Udden ½ mt, Råskog ¼ mt, Finnetorp ¼ mt, Tjärugrafven ¼ mt, Karihagen ¼ mt med dess utjord Ståckenäs ¼ mt, Muggerud 1/8 mt, Korshamma 1/8 mt, Långerud 1/8 mt, Spirekasan 1/8 mt, Askedalen 1/8 mt, Hultet 1/8 mt, Famsbol 1/8 mt, Svartebäck 1/8 mt och Björkåsen 1/8 mt och alla med torp och övriga tillhörigheter.

Miten oli mahdollista, että Carl Jacob von Qvanten pystyi ostamaan vanhan aatelisomistuksessa olleen rälssisäterin? Hän ei ollut perinyt mitään omaisuutta vanhemmiltaan. Lähes kahdenkymmenen vuoden palvelu upseerina oli varmasti antanut riittävän päivittäisen toimeentulon, mutta tuskin mahdollisuutta kerätä merkittäviä pääomia. Kauppakirjan ja lainhuutopöytäkirjan perusteella voi päätellä, että Kambolin edellinen omistaja oli velkaantunut enemmän kuin puolet omaisuutensa arvosta. Pankki, velkojat ja muut rahoittajat löysivät ostajaksi hovin kasvatin, jolla oli takanaan ansiokas sotilasura. Aikakauden määräysten mukaan rälssisäterin piti pysyä aatelisessa omistuksessa.

Kambolin osto rahoitettiin pääosin uusituilla velkajärjestelyillä. Kokonaisuus näyttää olleen toimiva ja tuottoisa, sillä kymmenessä vuodessa Carl Jacob von Qvanten oli saanut velat maksettua. Tilan pinta-ala oli yhteensä yli 2000 tynnyrinalaa, josta 1114 oli peltoa ja 929 metsää. Yksi tynnyrinala on noin puoli hehtaaria. Kamboliin kuuluvilla tiloilla oli myös monenlaista kaupallista ja teollista toimintaa, kuten liuskekiven louhintaa, mylly, meijeri ja pitäjän markkinapaikka.

Alla Kambolin rälssisäterin kartta  vuodelta 1776. Tilojen pinta-ala oli yhteensä yli 2.000 tynnyrinalaa, josta yli puolet peltoa. Tiloilla oli myös teoollista toimintaa, kuten liuskekiven louhintaa, mylly, meijeri ja pitäjän markkinapaikka.

Fideikomissi

Fideikomissi on Ruotsissa 1200-luvulta alkaen käytössä ollutta menettely, missä aateliset suurmaanomistajat määräsivät testamentilla omaisuutensa omistuksesta, hallinnasta ja siirtymisestä seuraavalle sukupolvelle perintökaaren ja muun lainsäädännön määräyksistä poiketen.

Toukokuun 10. päivänä 1778 laadittu ja allekirjoitettu fideikomissi (ruots. Fidei Commiss Inrättning) on 28-sivuinen asiakirja, mikä sisältää fideikomissin muodostamisen, hallinnan ja toiminnan valvonnan keskeiset periaatteet, mutta myös lukuisan joukon asioiden hoitamiseen liittyviä käytännön yksityiskohtia. Fideikomissin perustamisesta ei tuohon aikaan määrätty laissa, vaan jokainen laati omaan tilanteeseensa sopivan säännöstön.

Carl Jacob von Qvantenin laatiman fideikomissin periaatteet voidaan kiteyttää neljään pääryhmään:

1) Eettiset ja moraaliset lähtökohdat. Asiakirjan aluksi Carl Jacob muistuttaa ihmisen rajallisesta vaelluksesta maan päällä ja toivoo jumalan siunausta kaikille niille, jotka hänen viimeistä tahtoaan tarkasti seuraavat, ja jumalan kostoa jokaiselle, joka jollain tavalla yrittää hänen viimeistä tahtoaan muuttaa tai mitätöidä.

2) Fideikomissin perustaminen. Kaikesta hänen kuolemansa jälkeisestä omaisuudesta, niin kiinteästä kuin irtaimesta, muodostetaan fideikomissi, jonka omaisuutta ei saa myydä, pantata, vaihtaa tai millään tavalla hävittää, vaan kaiken omaisuuden pitää säilyä ikuisesti osana fideikomissia.

3) Fideikomissin haltijan (innehavaren) määrittäminen. Pääperiaatteena on, että Carl Jacobin kuoleman jälkeen fideikomissia hallitsee ensin leski niin kauan kuin asuu talossa eikä avioidu uudestaan. Lesken jälkeen fideikomissia hallitsee ensiksi syntynyt poika. Perimysjärjestyksen kaikki mahdolliset variaatiot käsitellään asiakirjassa ja selvitetään yksityiskohtaisesti. Omaisuudesta osattomaksi jääneiden sisarusten ylläpidosta huolehditaan niin kauan, kuin he asuvat kotona ja ovat naimattomia. Fideikomissin haltijan kuolemasta ja seuraajan määräämisestä tehdään tarkat pöytäkirjat kahden ulkopuolisen toimesta ja kaikista asiakirjoista toimitetaan kopiot hovioikeuden arkistoon.

4) Fideikomissin asioiden valvonta ja raportointi. Fideikomissi sisältää tarkat ja yksityiskohtaiset ohjeet tulojen ja menojen kirjanpidosta sekä vuosittaisista yhteenvedoista tilintarkastuksineen ja raportteineen hovioikeuden arkistoon. Laiminlyönneistä, omaisuuden huonosta hoidosta tai häviämisestä pitää laatia yksityiskohtaiset selvitykset, vaatia korvaukset ja tarvittaessa jopa vaihtaa kyvytön fideikomissaari järjestyksessä seuraavaan perijään.

Carl Jacob von Qvantenin laatima fideikomissi tarkistettiin muutama vuosi sen laatimisen jälkeen tämän solmittua avioliiton vapaaherratar Charlotta von Scheidingin kanssa. Vaimo tuli varakkaasta aatelisesta suvusta ja aviopuolisoilla oli omat erilliset omaisuutensa. Carl Jacobin kuoleman jälkeen testamentti on merkitty hovioikeuden pöytäkirjaan numerolla 2126 af Fidei Commiss Inrättning den 2. Julii 1793.

Fideikomissaari Carl Jacob von Qvanten kuoli Qvantensburgissa 55-vuotiaana 23.12.1789. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo vapaaherratar Charlotta von Scheiding sekä lapset Carola (s. 1781), Fredrika (s. 1782), Carl (s. 1783, k. lapsena), Carl (s. 1785, majuri ja tuleva fideikomissaari) ja Johanna (s. 1787). On mielenkiintoista havaita, että vasta neljännestä lapsesta eli toisesta eloon jääneestä pojasta tuli neljävuotiaana fideikomissin seuraava haltija. Qvantensburgin fideikomissi oli Qvanten-suvun hallussa lähes 150 vuotta aina 1920-luvulle asti.

Alla kuva Qvanteburgin säterin päärakennuksesta, rakennettu1800-luvulla.

Lopuksi

Tämä selvitys sai alkunsa siitä, että en tiennyt, mitä merkitsee ruotsinkielinen sana page Carl Jacob von Qvantenin sukutaulussa. Kiinnostusta lisäsi vielä se tieto, että hänet mainittiin paašina vain kymmenvuotiaana poikasena.

Pidän Carl Jacob von Qvantenin elämänuraa ainutlaatuisena. Köyhtyneen aatelisen sotilassuvun poikana hänen elämänsä olisi Sahalahdella elettynä jäänyt jälkipolville ilman erityisiä mainintoja. Kymmenvuotinen koulutus hovissa, upseerin ura ulkomailla tehtävissä, joita tänään voitaisiin kutsua sotilasasiamiehen tehtäviksi, sekä sen jälkeen vanhan aatelisomistuksessa olleen rälssisäterin hankkiminen ja sen säilyttäminen suvun jälkipolville fideikomissina ovat tekoja, joita pidän merkittävinä.

Carl Jacob oli Qvanten-suvun kolmannen polven jälkeläinen. Carl Jacobin isoisän isä, Liivinmaalla 1608 syntynyt Jost Qvant, liittyi 1637 Ruotsin joukkoihin ja yleni ratsumestariksi. Kuningatar Kristiina aateloi Jost Qvantin 1650 nimellä von Qvanten ja lahjoitti tälle maatiloja Sahalahdelta ja Kuhmalahdelta. Suvun miespuolinen haara on sammunut Suomen puolella 1951, mutta Carl Jacob von Qvantenista alkanut mieslinjainen sukuhaara elää Ruotsissa edelleen.

Carl Jacob von Qvantenin elämässä on edelleen selvitettäviä mielenkiintoisia asioita. Hän kirjoitti kolme kirjaa ja laati muutamia muistioita sodankäyntiin liittyen. Yksi asiakirja liittyy Suomen puolustamiseen; "Defensions Plan öfver Finland af åhr 1766" odottaa pöydälläni jatkoselvitystä. Carl Jacob oli myös musikaalisesti lahjakas. Hän soitti viulua ja huilua sekä sävelsi kamarimusiikkia. Hän oli mukana niiden ensimmäisten joukossa, jotka perustivat Kungliga Musikaliska Akademien Tukholmaan vuonna 1771. Palaan tähänkin aiheiseen mahdollisesti myöhemmin.