Rovasti von Qvanten

Sukututkimus on etsimistä ja löytämistä.  Etsiskelin googlesta tietoa yhdestä asiasta ja löysinkin ihan toisen tiedon. Huomasin kuitenkin alaviitteessä sanat rovasti Qvanten ja säätiö.  Aikaisempien selvitysten perusteella minulla ei ollut mitään tietoa, että joku Qvanten olisi ollut pappi.  En ryhtynyt asiaa silloin selvittämään, mutta myöhemmin lähdin uudestaan etsimään rovasti Qvantenia. 

Jos henkilö on opiskellut papiksi, niin hänen on tarvinnut valmistua ylioppilaaksi, joten Helsingin yliopiston ylläpitämä ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 saattaisi auttaa asiaa.  Ja sieltä löytyikin tiedot papiksi valmistuneesta Qvantenista. 

Keskityn tässä artikkelissa rovasti Karl von Qvantenin aikaan Lopen kirkkoherrana ja varsin mielenkiintoisiin tapahtumiin Lopella, joilla on merkittävää vaikutusta vielä tähän päivään asti.  Lue huolella artikkelin viimeinen kappale.

Kahdet salamat

Lopen kirkko paloi salamaniskun seurauksena vuonna 1858. Lopen nykyisen hautausmaan kohdalla sijainnut kirkko oli rakennettu vuonna 1806 ja malliltaan puinen ristikirkko. Tulipalon jälkeen Lopen pitäjässä käynnistyi keskustelu uuden kirkon rakentamisesta. Senaatti määräsi rakennettavaksi tiilikirkon, mutta seurakuntalaiset pitivät sitä kalliina ratkaisuna. Uusi puinen kirkko rakennettiin vuonna 1869, mutta sekin paloi salaman iskusta vuonna 1880.

Lopella oli myös vanha kirkko, jonka käyttö jumalanpalveluksiin oli lopetettu vuonna 1805, kun uusi kirkko oli valmistunut. Lopen vanhan kirkon suojeluspyhimys on Pyhä Birgitta, kansan suussa Santa Pirjo. Kirkko on pärekattoinen vaatimaton hirsikirkko. Joensuun yliopiston lustotutkimuksen perusteella kirkkoon käytettyjen seinähirsien viimeisiksi kasvuvuosiksi on määritelty 1665 ja 1666. Kirkko rakennettiin alun perin länsi-itäsuuntaisesti suorakaiteen muotoon. Seurakunnan väkimäärän kasvaessa 1700-luvulla kirkko muutettiin ristikirkoksi ja kuori siirrettiin sakariston eteen. Kirkkoa käytettiin jumalanpalveluksiin vuoteen 1805 asti, sekä 1860- ja 1880-luvuilla kirkkojen palojen jälkeen. Lopen nykyinen kirkko rakennettiin tiilistä arkkitehti Kiseleffin suunnitelmien mukaan vuosina 1885-1887. Alun perin kirkkoon tultiin sisään tornin alta ja alttari oli nykyisen seurakuntasalin takaseinän kohdalla. Tällöin kirkossa oli paikkoja 1800 henkilölle.

Kansansivistys ja kansakoulu

Vanhojen asiakirjojen mukaan Lopella on jo melko varhain pidetty huolta lasten opetuksesta. Vuosilta 1740-1760 löytyy maininta kyläopettajista, mitä he opettivat sitä eivät asiakirjat kerro. Vuonna 1753 määrättiin, että perheen isien oli sakon uhalla kyläkunnissa pidettävä rukoushetkiä ja huolehdittava, että rippikouluun lähetettävät lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Vuonna 1768 laadittiin säännöt järjestelmälliselle opetustoiminnalle ja palkattiin ylioppilas Juselius opettajaksi. Pyhäkouluja alettiin järjestää vuodesta 1847 lähtien.

Pastori Uno Cygnaeus valmisteli Senaatin aloitteesta vuonna 1857 kannanoton, missä hän esitti yleissivistävää ja myös käytännöllisiä oppiaineita sisältävää kansakoululaitosta, joka edistäisi yksilöiden henkistä ja fyysistä kehitystä. Koulujen opetusohjelmaan oli äidinkielen, uskonnon, historian, laskennon ja maantiedon ohella otettava myös käsityötä, kasvitarhanhoitoa ja voimistelua. Kouluopetusta oli annettava sekä tytöille että pojille, säätyyn katsomatta. Tämän päämäärän toteuttamiseksi kansakoulu oli irrotettava kirkon johdosta ja sen valvonta oli uskottava kouluylihallitukselle.

Pastori Cygnaeuksen ajatukset tarttuivat myös Kanta-Hämeessä sijaitsevan Lopen pitäjän valistuneisiin asukkaisiin. Elokuun 8. päivänä vuonna 1858 oli yleisessä seurakuntalaisten kuntakokouksessa pohdittu kysymystä kansakoulun perustamisesta, mutta se oli silloin vielä jätetty lepäämään sen johdosta, että kuukautta aikaisemmin palaneen kirkon tilalle oli saatava ensin tulenkestävä kirkko eikä sen suunnittelusta, rakentamisesta, saati rahoituksesta ollut vielä mitään selvitystä. Näin siirtyi kansakoulun perustamisasia hämärään tulevaisuuteen.

Lopen Heikkilän koulu 1900-luvun alussa. Lähde: Lopen historia

Rovasti Qvantenin lahjoitus

Keskustelua lasten opetuksesta ja koulun perustamisesta käytiin pitäjässä kuitenkin vilkkaasti varsinkin pitäjän sivistyneistön ja vaikutusvaltaisten henkilöiden keskuudessa. Lopen seurakunnan kirkkoherra von Qvanten päätti ottaa aloitteen ja lahjoitti merkittävän omaisuuden kouluasian edistämiseen.

Rovasti Karl Fredrik Abelard von Qvanten päätti 9.7.1866 yhdessä vaimonsa Edla Johanna von Qvantenin o.s. Mellberg kanssa lahjoittaa omistamansa 14.000 markan arvoiseksi lasketun ¼ manttaalin suuruisen Lopen pitäjässä sijaitsevan lähes 400 hehtaarin suuruisen Heikkilän rälssitilan ja sen tuoton Lopen seurakunnalle puustelliksi opettajalle ylhäisemmän kansakoulun perustamista varten. Lahjakirjassa oli lisäksi tarkat ehdot ja määräykset omaisuuden hoidosta sekä koulun ja opettajien asioiden käytännön hoidosta. Kansakoulun toimintaa johtamaan asetettiin johtokunta, jonka puheenjohtajana toimi lahjoittaja rovasti von Qvanten. 

Varsinainen opetustyö alkoi 9. päivänä elokuuta 1867. Kouluun ilmoittautui 27 poikaa ja 20 tyttöä ja he opiskelivat omissa erillisissä luokkahuoneissaan. Ensimmäisenä opettajana toimi rovasti von Qvantenin ehdotuksesta Jyväskylän seminaarin oppilas ja pitäjäläinen Albert Mäkeläinen. Heikkilän poika- ja tyttökoulu oli neljännesvuosisadan ainoana opinahjona Lopella. Vuonna 1891 perustettiin Lopen kunnan toimesta pitäjän eteläpuolelle Läyliäisten koulu, vuonna 1893 Salon koulu ja seuraavana vuonna Launosten ja Pilpalan koulut.

Rovasti Karl Fredrik Abelard ja ruustinna von Qvanten,  öljymaalaus August Toivonen

Qvanten-suku

Karl Fredrik Abelard von Qvanten syntyi 17.5.1823 Tyrväällä. Hänen vanhempansa olivat vänrikki Henrik Gustaf von Qvanten ja Hedvig Elisabet Roupé. Karl Fredrik kävi Porin triviaalikoulua viisi vuotta, pääsi ylioppilaaksi Turussa 1823 ja opiskeli teologiaa Turun akatemiassa. Papiksi hänet vihittiin Turun hiippakunnassa 1826. Hän toimi pappina eri seurakunnissa ja valittiin Lopen kirkkoherraksi vuonna 1853, missä virassa hän toimi aina kuolemaansa vuoteen 1867 asti. Karl Fredrik Abelard von Qvanten oli kaksi kertaa naimisissa. Hänellä ei ollut lapsia. Ensimmäinen puoliso Edla Sofia Polviander kuoli vuonna 1846 ja toinen puoliso Edla Johanna Mellberg kuoli vuonna 1909.

Rovasti von Qvantenin kaikki esi-isät olivat upseereita. Karl Fredrikin isä vänrikki Henrik Gustav von Qvanten kuoli Lapuan taistelussa 1808. Qvanten-suvun kantaisä Jost Qvant oli syntynyt Liivinmaalla vuonna 1608 ja palveli Ruotsin kuninkaan joukoissa 30-vuotisessa sodassa. Kuningatar Christina aateloi ratsumestari Jost Qvantin vuonna 1650 nimellä von Qvanten ja antoi läänityksinä maatiloja Kuhmalahdelta ja Sahalahdelta, minne Jost von Qvanten muutti perheensä kanssa asumaan 1650-luvulla. Qvanten-suvun miespuolinen sukuhaara sammui Suomen puolella vuonna 1951. Sahalahden Haapaniemessä 1734 syntynyt Carl Jacob von Qvanten muutti nuorena Ruotsiin, missä Qvanten-suvun miespuolinen haara edelleen jatkuu.

Lahjoituksesta säätiö

Lopen seurakunta haki ja sai lainhuudon rovasti von Qvantenin lahjoittamalle kiinteälle omaisuudelle Janakkalan syyskäräjillä 1867 ja kolmannen kerran huudettuna syyskäräjillä 1868.  Asetus kunnallishallituksesta maalla tuli voimaan helmikuussa 1865. Siihen asti seurakunnat olivat hoitaneet pitäjäläisten asiat niin hengelliset kuin myös maalliset. Kansakoulujen perustamiset ja ylläpito oli jatkossa vastaperustettujen kuntien vastuulla. Käytännössä Lopen kunta vastasi myöhemmin myös seurakunnan omistaman Heikkilän kansakoulusta ja sen ylläpidosta. Lahjoitetun omaisuuden ja myös Heikkilän koulun omistuskysymys nousi esiin 80 vuotta omaisuuden lahjoittamisen jälkeen. Rovasti von Qvantenin lahjakirjan mukaan omaisuus annettiin seurakunnalle, mutta käytännössä kunta oli vastannut Heikkilän koulun toiminnasta ja ylläpidosta. 

Parikymmentä vuotta kestäneen vuoropuhelun ja välillä kiivaanakin käydyn keskustelun jälkeen perustettiin vuonna 1960 säätiö, jolle Lopen seurakunta ja Lopen kunta siirsivät lahjakirjan määrittelemän omaisuuden varoineen. K. F. A. ja Edla Johanna von Qvantenin Opintorahastosäätiö on merkitty Patentti- ja rekisterihallituksen säätiörekisteriin 9.9.1960. Säätiön tarkoituksena on tukea Lopen seurakuntaan kuuluvien nuorten jatko-opintoja. Apurahoja jaettaessa kiinnitetään huomiota hakijan menestymiseen opinnoissa ja varallisuusasemaan. Säätiön asioita hoitaa hallitus, johon seurakunta ja kunta nimeää omat jäsenensä. Puheenjohtajana toimii aina seurakunnan kirkkoherra.

Säätiön toimintakertomuksessa ja tilinpäätöksessä vuodelta 2019 todetaan, että säätiön varat ovat osakkeissa, korkosijoituksissa, vuokra-asuntorahastoissa, metsärahastoissa ja käteisenä. Kiinteää omaisuutta säätiöllä ei enää ole. Säätiön pääoma on vuoden 2019 tietojen mukaan 1,2 milj. euroa. Osa pääoman tuotosta jaetaan apurahoina Lopen koululaisille, vuonna 2019 apurahoja jaettiin  yhteensä 30.000 euron arvosta.

Lähteet

• Ehdotuksia Suomen kansakoulutoimesta, Keisarillisen senaatin kirjapaino, 1863
• Janakkalan tuomiokunnan lainhuutoasiakirjat koskien Heikkilän tilaa vuosilta 1862, 1863, 1867 ja 1868
• Katsaus Lopen kansakoululaitoksen ja Heikkilän koulun vaiheisiin: T. J. M. Saloranta
• K.F.A. ja Edla Johanna von Qvantenin Opintorahastosäätiön säännöt ja tilinpäätökset vuosilta 2007 ja 2019
• Lopen historia I, Jorma Kallenautio
• Lopen kirkonkirjat
• Lopen kirkot: Lopen seurakunta