Mäntsälän Qvantenit

Hugo von Qvanten oli Mäntsälän Andersbergin eli Ylikartanon isäntä. Tilanpidon ohella hän omilla varoillaan rakennutti koulun ja palkkasi opettajan kylän lapsille, perusti viinanpolttimon ja hankki alttaritaulun pitäjän uuteen kirkkoon. Lisäksi hän oli kunnallislautakunnan ja kuntakokouksen puheenjohtaja. Artikkelissa käydään läpi Qvanten-suvun kuutta vuosikymmentä ja kolmea sukupolvea Mäntsälässä.

Andersbergin kartanon historia

Mäntsälän pitäjässä sijaitseva Nummisten kartano muodostui 1600-luvulla yhdeksästä Gertrud von Ungernille lahjoitetusta tilasta. Vuoden 1767 perinnöksi oston jälkeen Nummisten rälssisäteri jaettiin kolmeen osaan eli kartanosta erotettiin Ulriksdal eli nykyinen Nordbo ja Andersberg eli nykyinen Ylikartano. Jaon jälkeen kantatila sai nimen Frugård eli nykyinen Alikartano.

Nummisten kartanon mailta on löydetty muutamia kivikautisia ja kampakeraamisen ajan esinelöytöjä ja viitteitä historiallisista asuinpaikoista. Perusteellisia arkeologisia tutkimuksia alueella ei löytöjen perusteella kuitenkaan ole tehty.

1900-luvun alussa Ylikartanon pinta-ala oli 2.400 hehtaaria, mistä peltoa 760. Torppia oli parikymmentä. Valkea, kaksikerroksinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa. Sisäänkäyntiä reunustavat pylväät ja sen yläpuolella pääty, mihin on kiinnitetty von Qvanten-suvun vaakuna. Jutikkalan toimittaman kartanokirjan mukaan päärakennuksessa on pieni kabinetti, missä Qvanteneiden aikana oli sukumuotokuvia käsittävä kokoelma.

Andersbergin omistajat vuodesta 1767: majuri Anders Johan Nordenskiöld 1780-1796, edellisen leski Anna Kristina -1814, edellisen vävy majuri Anders Erik Boije 1815-1834, luutnantti Herman August Boije 1835-1851, edellisen leski Adolfina Albertina -1854, Carl von Qvanten 1854-

Mäntsälän kartta 1933

Qvantenien kuusi vuosikymmentä Ylikartanolla

Postimestari Karl von Qvanten osti vaimonsa Johanna Fredrika Stichaeuksen kanssa Mäntsälän Ylikartanon vuonna 1854. Kauppakirja on allekirjoitettu 11.5.1854 ja ensimmäinen lainhuuto kiinteistöille saatu saman vuoden syyskäräjillä. Pöytäkirjan mukaan kauppahinta kaikesta kiinteästä ja irtaimesta oli yhteensä 33.500 hopearuplaa, mikä suoritettiin sitoutumalla samansuuruisiin velkakiinnityksiin Suomen pankissa. Asiakirjojen mukaan edelliset omistajat olivat pahoin velkaantuneet ja tilojen hoito oli useita vuosikymmeniä ollut tilapäisjärjestelyiden varassa.

Karl von Qvanten asui ja viljeli Ylikartanoa kuusi vuotta. Hänen kuolemansa jälkeen vastuu siirtyi hänen 20-vuotiaalle pojalleen Hugo von Qvantenille, joka omistautui sitten yli neljän vuosikymmenen ajan Ylikartanon tilojen hoitoon ja viljelemiseen. Lisäksi Hugo von Qvanten oli säätyvaltiopäivillä aatelissäädyn edustajana vuosina 1863, 1877, 1882, 1885, 1888, 1891 ja 1897. Hugon vaimo oli kauppiaan tytär Hulda Ottilia Åberg Turusta. Hugo von Qvanten kuoli 81-vuotiaana ja hänet haudattiin kartanon puistoon tehtyyn yksityiseen sukuhautaan joulukuussa 1915.

Vaatimus kahdeksan tunnin työpäivästä oli uusien kunnallislakien ohella 1900-luvun alun keskeisiä kysymyksiä. Lakkoja esiintyi, mutta Mäntsälän Ylikartanolla päästiin asiasta keväällä 1917 yhteiseen sopuun. Maanomistajat pitivät 8 tunnin työpäivää mahdottomana etenkin maatalouden kiireisimpinä aikoina. Kesäisin tehtiin pidempiä työpäiviä ja talven hiljaisina kuukausina lyhyempiä, keskimäärin 8 tuntia päivässä. Tyäväestön järjestäytyminen oli myös akuutti kysymys. Lopulta sovittiin, että kartanonomistajat pyrkivät käyttämään töissään vain järjestäytynyttä työväkeä. Maataloustöiden hektisyyttä kuvaa Ylikartanon entinen torppari vuonna 1970 Uusimaa-lehdessä julkaistussa haastattelussa, missä hän kertoo, että kartanon ruis korjattiin talkoilla, torppareiden milloin ehdittiin. Työtä tehtiin kiireisinä aikoina aamun kuudesta iltaan kahdeksaan. Ylikartanossa oli torpparin mukaan rukiilla parisenkymmentä hehtaaria.

Hugon poika Jost von Qvanten syntyi 1867 Ylikartanossa. Hän kävi kouluja, valmistui varatuomariksi ja toimi virkamiehenä senaatissa. Jost von Qvanten kuoli kesällä 1916 työmatkalla Helsingissä sydänkohtaukseen. Hän oli kuollessaan vain 49-vuotias.

Isän ja pojan kuolemat vain puolen vuoden välein oli kohtalokasta Ylikartanolle. Jost von Qvanten oli ollut naimisissa luutnantin tytär Fanny Clara Maria Thesleffin kanssa ja saanut kaksi tytärtä. Vaimo oli vuonna 1913 eronnut miehestään ja muuttanut tyttärien kanssa Helsinkiin asumaan. Isän kuollessa tyttäret olivat nuoria ja nuorempi vielä alaikäinen. Talo jäi ilman vastuullista isäntää ja emäntää. Pankki osti perikunnalta Ylikartanon ja myi tilan eteenpäin teollisuusneuvos Emil Aaltoselle, jonka suvun ja perillisten hallussa Ylikartano vielä tänäänkin on.

Jälkikäteen tarkasteltuna Qvanteneiden aikaa Mäntsälän Ylikartanolla voidaan pitää menestyksellisenä. Kun Karl von Qvanten osti Ylikartanon vuonna 1854, oli kartano kiinnitettynä pankille koko arvostaan ja kun Qvantenin perikunta omistajien kuoleman jälkeen kuusi vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1916 myi tilan, niin kiinnitysten osuus kauppahinnasta oli vain viidennes.

Ylikartanon päärakennuksen sisäänkäyntisivu

Nummisten kansakoulu

Yhteiskunnalliset käsitykset kansanopetuksesta muuttuivat 1800-luvun Suomessa. Vielä vuosisadan alussa oli vallitseva käsitys, jonka mukaan varsinaista rahvasta vahingoitti liiallinen tieto ja sivistys. Sunnuntaikoulujen perustaminen Mäntsälässä 1850-luvulla merkitsi ensimmäisiä askeleita kohti varsinaista koululaitosta. Tärkeä muutos oli vuonna 1866 annettu kansakouluasetus, joka oikeutti kuntien perustamat kansakoulut saamaan valtiolta avustusta toimintaansa. Kansakoulut tehtiin nelivuotisiksi, joskin koulunkäynti oli edelleen vapaaehtoista. Rovasti Ehnroosin testamentin tuella käynnistyi ensimmäinen yksityinen kansakoulu Mäntsälässä syyskuussa 1869.

Yksi koulu ei kuitenkaan ollut riittävä koko pitäjälle ja vilkasta keskustelua käytiin jatkuvasti uusista opettajista ja kouluista sekä koulupiirijaosta. Osaratkaisuna toteutettiin kiertokoulumallia, missä yksi ja sama opettaja kiersi eri kylissä opettamassa lapsia.

Kun kunta ja seurakunta eivät näyttäneet 1800-luvun lopulla kykenevän useampien kansakoulujen perustamiseen ja ylläpitämiseen, ryhtyivät sivukylien säätyläiset ja muut kansakouluaktivistit perustamaan yksityisiä kouluja pääosin omilla varoillaan. Ensimmäisenä ehti aikeensa julkistaa vuonna 1883 Nummisten Ylikartanon isäntä Hugo von Qvanten, joka ilmoitti toimeenpanevansa kylän lapsille kansakoulun maksamalla opettajan palkan ja muut elinehdot. Hanke toteutui kuitenkin vasta seitsemän vuotta myöhemmin.

Maaliskuussa 1890 kokoontuivat Nummisten ja Hermanonkimaan koulupiirin edustajat Ylikartanoon keskustelemaan Hugo von Qvantenin johdolla yksityisen kansakoulun toimeenpanosta. Koska koulun kustannuksista vastasi valtaosalta Nummisten kylän Ylikartanon omistaja Hugo von Qvanten, tuli koulun nimeksi aluksi Andersbergin ylhäisempi kansakoulu. Ensimmäisen johtokunnan muodostivat rouvat Hulda von Qvanten ja Hilda Frisen sekä herrat von Qvanten ja Nordenskiöld Nummisista sekä Rikhard Levelä Onkimaalta.

Kouluun päätettiin ottaa miespuolinen opettaja. Virkaa ei laitettu hakuun, vaan tuolloin varsin tavallisen käytännön mukaan von Qvanten tiedusteli Jyväskylän seminaarin johtajalta sopivaa vastavalmistunutta opettajaa ja niin seminaarista lähetettiin Andersbergin koulun opettajaksi 24-vuotias Jurvassa syntynyt Matti Kivinen. Koulu aloitti toimintansa 1. syyskuuta 1890, jolloin oppilaaksi kirjoittautui 27 poikaa ja 20 tyttöä. Oppilasmäärä kasvoi nopeasti ja vuonna 1899 oppilaita oli jo 69.

Suomessa annettiin vuonna 1898 kansakoulujen piirijakoasetus, joka velvoitti kunnat jakamaan alueensa koulupiireihin siten, että kaikkien kouluikäisten lasten koulumatka muodostui kohtuulliseksi. Tällöin oli Mäntsälässäkin aika siirtyä kunnalliseen koulujärjestelmään, kun pitäjässä toimi kuusi yksityistä koulua. Kuntakokous päätti syksyllä 1899 uudesta koulupiirijaosta, jossa kunta jaettiin yhteentoista piiriin, missä Numminen ja Hermanonkimaa olivat yhtenä piirinä ja koulun nimeksi tuli Nummisten koulu.

Aiemmin toimineet yksityisten perustamat koulut lunastettiin kunnallislautakunnan ja kunkin koulun johtokunnan neuvottelemin hinnoin. Kaikkiaan yksityisten kansakoulujen lunastussumma kohosi Mäntsälässä 72.904 markkaan ja 30 pennin. Kunnalla ei ollut mahdollisuutta maksaa lunastussummia kertaeränä ja monenlaisia rahoitusjärjestelyitä käytettiin. Nummisten koulun ja irtaimiston yhteissumma 10.000 markkaa maksettiin siten, että koulun rakennuttaja Hugo von Qvanten sai 34 vuoden aikana vuosittain 550 markan suuruisen verovähennyksen.

Ylikartanon viinanpolttimo

Keisarillinen asetus vuonna 1866 lopetti viinan kotipoltto-oikeuden ja viinan valmistus siirtyi tehtaiden oikeudeksi. Näin valtiovalta pystyi paremmin valvomaan viinapolttoa ja keräämään veroja viinan valmistuksesta ja myynnistä.

Mäntsälässä Nummisten Ylikartanon omistaja Hugo von Qvanten ja Alikartanon omistaja Nils Otto Nordenskiöld käynnistivät paloviinatehtaan rakentamisen lähelle Ylikartanon päärakennuksia Mäntsälän joen varteen. Tarkoituksena oli valmistaa paloviinaa ja kaikenlaisia hienompia sokeroituja väkijuomia. Toiminta käynnistyi 1870 ja ensimmäisenä vuonna päästiin jo 34.000 litran tuotantoon, mutta vuonna 1890 jopa 400.000 viinalitraan. Polttimo työllisti tusinan verran miehiä, mutta välillisesti paljon enemmän raaka-aineiden ja valmisteiden kuljetustehtävillä. Raaka-aineina oli eri viljatuotteita sekä perunaa ja hernettä. Viinapolttimon toiminnassa oli vuosittain vaihteluita johtuen tuotannollisista ja omistuksellisista järjestelyistä. Toiminta väheni ja päättyi ennen vuosisadan vaihtumista

Alttaritaulu

Mäntsälän uusi kirkko vihittiin adventtina 1866 ja kirkko otettiin käyttöön ilman alttaritaulua. Vanhassa kirkossa alttaritauluna oli pieni puinen krusifiksi, jota ei viety alttaritauluksi uuteen kirkkoon. Vuonna 1874 Ylikartanon isäntä Hugo von Qvanten lahjoitti Mäntsälän uuteen kirkkoon saksalaisen taidemaalari Bernhard Reinholdin maalaaman alttaritaulun. Maalauksen aiheena oli Paimenten kumarrus, joka oli maalattu Saksassa vuonna 1861. Maalaus oli asetettu esille Suomen Taideyhdistyksen näyttelyyn ja siellä aiheen loistava käsittely herätti yleistä ihastusta. Ilmeisesti juuri tuossa näyttelyssä von Qvanten ihastui tähän tauluun ja päätti hankkia sen Mäntsälän kirkkoon. Hän maksoi taulusta 3000 markkaa ja lisäksi pitäjän muut säätyläiset keräsivät keskuudestaan 1000 markkaa, jolla hankittiin alttaritaulun arvokas kullattu kehys Pariisista. Bernhard Reinhold oleskeli Suomessa vuosina 1869-1874 ja maalasi täällä lukuisia muotokuvia, mm. Karl ja Hugo von Qvantenista.

Mäntsälän kirkon alttaritaulu, kuva P O Welin

Qvanten valtiopäivillä

Kun vapaamielisenä pidetty Aleksanteri II lopulta vuonna 1863 vuosien valmistelutyön jälkeen kutsui koolle Suomen valtiopäivät, alkoi Suomen historiassa niin sanottu perustuslaillisen kehityksen kausi.

Vuosina 1863-1906 kokoontuivat Suomen valtiopäivät kaikkiaan 14 kertaa ja mäntsäläläiset olivat kaikilla valtiopäivillä edustettuna aatelis- ja talonpoikaissäädyssä. Hugo von Qvanten osallistui säätynsä edustajana kahdeksille valtiopäiville. Useimmat valtiopäivät kestivät tammikuusta kesäkuulle ja Hugo von Qvanten oli kahden vuosikymmenen aikana valtiopäivillä yhteensä lähes kolme vuotta. Pöytäkirjoihin hänet on merkitty herra von Qvantenina ja tilanomistajana Mäntsälän Andersbergistä.

Pöytäkirjojen mukaan Hugo von Qvanten osallistui aktiivisesti säätynsä ja valiokuntien kokouksiin. Pöytäkirjoihin on merkitty hänen käyttämiään puheenvuoroja tai omia kirjallisia esityksiä. Hänen mielenkiintonsa näyttää pöytäkirjamerkintöjen perusteella kohdistuneen kansallisteatterin valtionapuun, asevelvollisuuslakiin, poliisien riittävyyteen maaseudulla, verotuskysymyksiin ja asetukseen kunnallishallinnosta maalla.

Vuoden 1877 valtiopäivillä Hugo von Qvanten käytti valmistellun puheenvuoron liittyen vuonna 1872 perustetun Suomen Kansallisteatterin valtiontukeen ja siihen, että mihin tätä valtion rahaa käytetään. Puheenvuorossa kysyttiin, käytetäänkö valtion varoja alkuperältään kotimaisten vai ulkomaisten teosten esittämiseen ja tietenkin myös kielikysymys nousi esiin eli se, että esitetäänkö näytelmiä ruotsiksi vai suomeksi. Puheenvuoroja käytettiin paljon ja monesta eri näkökulmasta.

Vuoden 1888 valtiopäivillä helmikuun 14. päivänä käytti Hugo von Qvanten Ritariston ja Aateliston kokoontumisessa valmistellun puheenvuoron, missä hän kiinnitti säädyn huomion valtiopäiville tuotuun keisarilliseen esitykseen koskien poliisien määrää maaseudulla. Ongelmana ei tuntunut Hugon puheenvuorossa olevan pelkästään poliisien määrä ja palkkaus, vaan myös se, että paikallisten asukkaiden mahdollisuus vaikuttaa poliisien valintaan oli aiempaan nähden vähentynyt. Hugo von Qvantenin ja eräiden muidenkin esitysten perusteella Ritaristo ja Aatelisto päätti, että esitys poliiseista palautetaan talousvaliokuntaan uudelleen käsittelyä varten.

Hugo von Qvanten s. 1834 k. 1915 kuva Mäntsälän kunnan arkisto

Lähteet

Aateliskalenterit useilta vuosilta
Nummisten koulun historiikki, kirj Marjatta Knuuttila 1990
Mäntsälän historia, osa II, Jyväskylä 1993
Mäntsälän kirkon historiaa 1991, toim. Martti Blåfield, Heikki Hyvönen ja Marja Terttu Knapas
Mäntsälän seurakunnan kirkonkirjat
Mäntsälän tuomiokunnan syyskäräjät 1854, lainhuutoasiakirjat
Suomen kartanot ja suurtilat, toim E. Jutikkala ja G. Nikander, Helsinki 1939
Valtiopäiväasiakirjat 1877, Aateliston ja Ritariston pöytäkirjat 24.4.1877
Valtiopäiväasiakirjat 1888, Aateliston ja Ritariston pöytäkirjat 14.2.1888